Routamap tukee Inkaa perjantaina alkavissa suunnistuksen MM-kisoissa.
Terveisiä tällä kertaa Skotlannista!
Olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa Suomen joukkueen kanssa Skotlannissa valmistautuen perjantaina alkaviin suunnistuksen maailmanmestaruuskilpailuihin. MM-kisoissa kilpailtavat matkat vaihtelevat vuosittain: parittomina vuosina järjestetään maastomatkat, jotka nimensä mukaisesti suunnistetaan metsässä. Näihin kuuluvat keskimatka, pitkä matka ja viesti. Parillisina vuosina vuorossa ovat sprinttimatkat, jotka suunnistetaan urbaanissa ympäristössä eli kaupungeissa, asuntoalueilla ja puistoissa. Näihin sisältyvät henkilökohtainen sprintti, knock-out sprintti ja sprinttiviesti. Tällä kertaa vuorossa ovat sprinttimatkat, joista juoksen henkilökohtaisen sprintin sekä knock-out sprintin.
Olin merkinnyt tämän vuoden MM-kisat kalenteriini punaisella jo hyvissä ajoin, kaksi vuotta sitten urani ensimmäisten aikuisten MM-kisojen jälkeen. Silti kisoihin pääsy ei ollut itsestäänselvyys ja jo joukkueen pieni koko tekee siitä itsessään haastavaa. Kuten usein urheilussa, hyvä viime kausi ei takaa helppoa harjoituskautta. Tämäkin harjoituskausi on ollut täynnä erilaisia haasteita ja loukkaantumisia. Toisaalta haasteet ovat osa arkea huippu-urheilussa ihan kuten missä tahansa muussakin ammatissa. Pienellä soveltamisella ja luovilla ratkaisuilla niistäkin selvittiin. Kisojen lähestyessä palapelin palaset ovat vihdoin ja viimein loksahdelleet kohdilleen juuri oikeaan aikaan.
Sprinttikisoihin valmistautumiseni keskittyy erityisesti laadukkaisiin sprinttiharjoituksiin, ratavetoihin ja voimaharjoitteluun. Kuitenkin fyysisten harjoitusten lisäksi taidollinen valmistautuminen on tärkeässä roolissa. Sprinttisuunnistusta ja maastomatkoja helpottaa kilpailualueen ja sen ominaispiirteiden tuntemus. Tutussa maastossa on huomattavasti helpompi navigoida verrattuna tuntemattomaan maastoon. Kotikaupungissa kun usein perille pääsee ilmankin karttaa niin naapurissa saattaa ajaa useastakin risteyksestä ohi. Suunnistuskilpailuissa kilpailumaasto ilmoitetaan etukäteen, mutta siellä liikkuminen ja asiointi on kielletty määrätyn ajan ennen kilpailuja. Harjoitella maastossa siis ei voi.
Valmistautumisessa pyritään tutustumaan maastoon mahdollisimman hyvin. Nykyisten apuvälineiden ansiosta kilpailumaastoissa voi viettää aikaa siellä oikeasti fyysisesti käymättä. Google Street View’n avulla maastossa voidaan ”kulkea” ja ”juosta”. Myös ilmakuvilla, erilaisilla karttaohjelmilla, asemakaavoilla ja alueen vanhoilla kartoilla on oma roolinsa. Jos vanhaa suunnistuskarttaa ei ole saatavilla, pyritään sellainen piirtämään mahdollisimman tarkasti näiden aineistojen avulla. Vielä en voi sanoa itseäni kartoittajaksi siinä missä Tommia tai Anssia, mutta harjoitukset on aloitettu. Ehkä Lapland O Weekille saadaan jopa sprintti tulevaisuudessa?
Tärkein osa omaa valmistautumista on kuitenkin rentoutuminen ja ajatusten siirtäminen itse kisoista muualle. Vuosien varrella konsteja hotellikuoleman ja tylsistymisen taltuttamiseen on kertynyt monia aina sanaristikoista turistinähtävyyksiin. Homman pitää pysyä hauskana ja niin että asiat tehdään tosissaan muttei tosikkona.
Kilpailuja voi seurata livenä YLE:n kanavilla, joten muistakaahan laittaa telkkarit päälle!
– Inka Nurminen
